Petri Minkkinen Tutkijan näkökulmia ja ehdotuksia

Suomen maksutase vaarallisen negatiivinen

Meillä täällä Suomessa on haluttu nähdä, että 1990-luvun laman yli on jo päästy. Usein esitetään, että Suomi on maana rikkaampi kuin koskaan. Jos näin olisi, meidän ei tarvitsisi riidellä jokaisesta eurosentin murusesta. Todellisuus on kuitenkin toinen, mikä näkyy Tilastokeskuksen maksutase-tilastoista.

Usein tavataan myös uskoa, että Paavo Lipposen hallitukset 1990-luvun lopulla sekä Nokia-buumi nostivat maan lamasta. Eräässä mielessä tämä pitääkin paikkansa, talouden näkyvä syöksy pysähtyi. Se ei silti tarkoita sitä, että laman tuottamat seuraukset olisivat kadonneet.

Ne ovat yhä läsnä. Yksi niiden ilmentymä oli se, että väärällä lamanhoidolla tapettiin 60 000 pien- ja keskisuurta yritystä, joista hyvin monet olivat täysin elinkelpoisia. Näin ollen jo pelkästään yrittäjän jääminen työttömäksi aiheutti 60 000 työtöntä, joiden kokonaismäärä nousi ainakin puoleen miljoonaan.

Tätä taloudellista ja henkistä taakkaa on kannettu mukana siitä lähtien, vaikka suuri osa siitä piilotettiin esimerkiksi työttömyyseläkkeelle ja myös silkan tilastokikkailun avulla. On tosin selvää, että osa näistä vaikeasti työllistyneistä on tähän päivään mennessä jo kuollut, mikä on osaltaan vaikuttanut työllisyystilanteen parantumiseen viime vuosina. Tällä en kiistä sitä, että Sipilän hallituksen politiikka ilmeisesti vaikutti työllisyyskehityksen myönteiseen käänteeseen.

Nokian tuottama buumi oli osa prosessia, joka nähdäkseni käänsi teknologian kehityksen väärään suuntaan eli kontrolliteknologian suuntaan. Ihmisille markkinoitiin illuusiota vapauden lisääntymisestä kun kännykkäteknologia liitti ihmiset toisiinsa.

Ihmisten vapaus on kuitenkin pääsääntöisesti vähentynyt ja heidän valvontansa ja sen väärinkäytökset ovat lisääntyneet. Yksi sen heijastuma on käynnissä oleva Yhdysvaltain ja Kiinan välinen Huawei-kamppailu.

Yksi monista muista ongelmista liittyy siihen, että kännyköiden ja wlanien säteilyä on pidetty haitallisena ihmisten lisääntymiskyvylle. Suomessa on vaatinut suurta rohkeutta tuoda näitä tutkimustuloksia esiin, vaikka näiden laitteiden säteily on ilmeisesti ollut yksi osatekijä Suomen syntyvyyden vähentymiselle.

Tämän artikkelin kärki kohdistuu kuitenkin suoranaisiin taloudellisiin vaikutuksiin. Nokian menestys ja sen tuottamat lisämarkat ja -eurot valtion kassaan loivat illuusion Suomen talouden monipuolistumisesta pysyvällä tavalla. Samalla se tuki sitä kehitystä, että julkisia menoja lisättiin ja monipuolistettiin enemmän kuin reaalitaloudellinen perusta olisi sallinut. Perusta ei suinkaan ollut vakaa, eikä tämä ei ole jälkiviisautta.

Eräässä mielessä Nokialla oli Suomelle samankaltainen vaikutus kuin entisellä barter-idänkaupalla, joka tuuditti monet vuorineuvokset siihen, ettei tuotteita tarvitse kehittää, koska neuvostomarkkina imi bulkkitavaraa niin paljon kuin poliittinen suhdannetilanne vain salli.

Omistamisen merkityksestä

En suinkaan vastusta julkisten menojen lisäämistä silloin kun se on järkevää ja perusteltua. Olen myös sitä mieltä, että valtion ja kuntien strategista varallisuutta ei pitäisi myydä ja että joissain tapauksissa uusien valtionyritysten perustaminen on hyvinkin mielekästä.

Suomessa on muutenkin vähätelty omistamisen merkitystä, osin historiallisista ja osin kulttuurisista syistä. Erityisen vaarallista on ollut kotimaisen omistuksen merkityksen vähättely. Pääoma on loppupeleissä sidoksissa ihmisiin ja ihmiset puolestaan kotimaansa maaperään. Pääoma ei ole persoonatonta.

Tämä koskee myös institutionaalisia sijoittajia. Suomalaisella eläkevakuutusyhtiöllä on ainakin joissain asioissa erilaiset preferenssit kuin esimerkiksi yhdysvaltalaisella, ranskalaisella tai venäläisellä eläkevakuutusyhtiöllä. Jälkimmäiset eivät välttämättä ymmärrä ollenkaan suomalaisten eläkevakuutusyhtiöiden päätösten taustaa ja ne saattavat olla kotimaansa politiikasta johtuen joka tapauksessa täysin kuuroja, sokeita ja mykkiä niille.

Ainakin taloustiedettä tuntevat tietävät, että viimekädessä tärkeintä on finanssipääoma, sijoituspääomalla on kultainen aura. Se on avain kaikkein pyhimpään ja salaisimpaan ja sen valta on kaikkein suurin.

Suomesta on 1990-luvulta lähtien myyty ulkomaisiin käsiin suunnaton määrä kotimaisia yrityksiä ja tuotemerkkejä, ja tyypillisesti alihintaan. Tämän suuntauksen taustasyistä ei vallitse yksimielisyyttä, mutta pitäisin yhtenä syynä sitä, että meillä suomalaisilla on ainakin talousasioissa yhä koloniaalinen alistumismentaliteetti ja luottamus ulkomaisten tahojen ja voimien hyväntahtoisuuteen.

Me olemme liian kilttejä maailmantalouteen ja samalla me kohtelemme ainakin taloudellisissa asioissa kanssasuomalaisiamme julmasti. Me myös riitelemme keskenämme liikaa lillukanvarsista, samalla kun ulkomaiset toimijat vähät välittävät moisista pikku asioista.

Tilastokeskuksen maksutase 15.5.2019

Maamme tilastoviranomainen eli Tilastokeskus ylläpitää monien muiden tilastojen ohella myös taloustilastoja. Tuorein säännöllisesti julkaistava Kansantalouden tilasto Maksutase ja ulkomainen varallisuusasema ilmestyi 15. toukokuuta 2019. Sen alaotsikkona oli Vaihtotase alijäämäinen maaliskuussa, pääomaa virtasi nettomääräisesti Suomesta ulkomaille.

Kirjoitukseni kannalta keskeisin on sen Liitetaulukko 4. Maksutase, milj. euroa ja sen alaluku 3.2 Arvopaperisijoitukset, jotka jakautuvat vielä osakkeisiin, sijoitusrahasto-osuuksiin, joukkovelkakirjalainoihin ja rahamarkkinapapereihin.

Tämän tuoreimman julkaisun mukaan vuonna 2018 Suomen luku arvopaperien suhteen oli -21 699. Se tarkoittaa sitä, että viime vuonna Suomesta virtasi ulkomaille 21 miljardia kuusisataakuusikymmentäyhdeksän miljoonaa euroa arvopaperisijoitusten maksatuksia.

Joulukuussa 2018 lukema oli erityisen räikeä (4. vuosineljännes -12 900), minkä Tilastokeskuksen väki itsekin oli havainnut. Näin ollen 12 kuukauden liukuva summa oli -34 982.

Luvun suuruuden ymmärtää paremmin kun huomioi, että 14. syyskuuta 2018 tehty Suomen valtion vuoden 2019 budjettiesitys oli menomäärältään 55,3 miljardia euroa. Toisin sanoen, meiltä virtasi ulkomaille arvopaperisijoitusten maksatuksia reilusti yli puolet valtion budjetin loppusummasta.

Suhteessa Suomen vuoden 2018 markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen (233,6 miljardia euroa) tilanne ei ollut aivan niin hälyttävä.

Lisäksi pitää huomioida, että arvopaperisijoitusten alalajit osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet, joukkovelkakirjalainat ja rahamarkkinapaperit liikkuvat eri tahtiin eri aikoina ja joinakin vuosineljänneksinä myös osakkeiden maksatusvirta oli positiivinen Suomen suuntaan. Suomalaiset siis saavat osakkeisiin liittyviä maksatuksia myös ulkomailta. Lisäksi talouden muut osatekijät, kuten ulkomaankauppa, voivat muuttaa ja usein muuttavat kokonaistilannetta paremmaksi.

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että nämä osatekijät kokonaisuudessaan olivat tuo mainittu -34 982. Mikään maa ei pystyisi pitkän päälle selviämään näin raa’alla suhdeluvulla. Tilanne on siis erittäin hälyttävä, mutta siitä kyllä pystytään määrätietoisella työllä selviämään. Suomalaiset ovat ennenkin selvinneet mahdottomalta vaikuttaneesta tilanteesta.

Tilanne on ikävä myös henkilökohtaisesta näkökulmasta, koska minun mielestäni on useita hyvin tärkeitä menonlisäyskohteita. Näistä mainitsen keskeisimpinä esimerkiksi kantaväestön väestönkasvua parantavat sekä yhteisen Suomi-Ruotsi Gripen-hävittäjäyhtiön luomiseen tarvittavat menot. Olen myös esittänyt sellaista aluehallintomallin muutosta (niin sanottua maakuntahallintoa), johon liittyvät toimenpiteet vapauttavat varoja muihin tarkoituksiin ja tukevat maanpuolustuksellisia tarpeita.

Edellinen – tai siis vielä nykyinen siirtymäkauden hallitus – kohdisti monet sinänsä tarpeellisten norminpurkutalkoiden kohteet väärin, vaikka onkin tärkeää, että työllisyysastetta saatiin nostettua.

Kantaväestön asemaa voidaan tässäkin tilanteessa parantaa lakkauttamalla maahanmuuttajien tuet

Vaikka virallista tilastoa asiasta ei tietääkseni ole vielä uskallettu tehdä, on arvioitu, että maahanmuuttajien ja etenkin ei-eurooppalaisten maahanpyrkijöiden vastaanotto- ja kotiuttamispyrkimykset maksavat vuositasolla 4-8 miljardia euroa.

Uutta hallitusta kokoamaan pyrkivälle Antti Rinteelle on oletettavasti tehty selväksi, mikä on maamme todellinen taloudellinen kantokyky. Mitenkään muuten ei voi ymmärtää sitä, että kinastelun kohteena ovat vaivaiset 700 miljoonaa euroa, mikä on melkeinpä millä mittarilla tahansa lasten nallekarkkirahaa.

Jos puolueet, joita Rinne on nyt hallitukseensa ottamassa, olisivat uskaltaneet ehdottaa vaikkapa viiden tai kymmenen prosentin menokorotusta Valtion budjettiin (vajaat 3-6 miljardia euroa), silloin olisi jo jotain oikeasti kinasteltavaa ja jotain oikeasti jaettavaa.

Tässä tilanteessa on täysin välttämätöntä tehostaa radikaalisti etenkin ei-eurooppalaisten maahanmuuttoa tavoittelevien ihmisten palauttamista.

Etenkin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevien maahanpyrkijöiden vastaanotto tulee lopettaa kokonaan. Väkivaltaisen radikaali-islamismin omaksuneista maista tuleva maahanmuutto tulee estää, vaikka islaminusko sinänsä ei ole ehdoton este.

Lisäksi slaavivenäläisten maahantuloa pitää rajoittaa, niin historiallisista syistä kuin Venäjän nykyhallinnon politiikan takia.

Maahanpyrkijöille suunnatut 4-8 miljardia euroa pitää suunnata uudelleen kantasuomalaisen väestön oikeutettuihin tarpeisiin.

Lähteet

- Tilastokeskus, Liitetaulukko 4. Maksutase, milj. euroa, 15.5.2019, http://www.tilastokeskus.fi/til/mata/2019/03/mata_2019_03_2019-05-15_tie_001_fi.html

- Sama tilasto vuodelta 2016 ja osin vuodelta 2017,

https://www.tilastokeskus.fi/til/mata/2017/05/mata_2017_05_2017-07-14_tau_004_fi.html

- Tilastokeskuksen PxWeb-tietokannat, 007 -- Rahoitustase ja ulkomainen varallisuusasema sijoituslajeittain neljänneksittäin, http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__kan__mata/statfin_mata_pxt_007.px/

Katso myös:

Minkkinen, Petri (2009) Suomen tila - Eriarvoisuutta, epädemokratiaa ja kuvitteellista tehokkuutta ilman edistystä. Helsinki: KAKTUS, http://www.kaktusyhdistys.fi/index.html.

Sekä seuraavat Uuden Suomen blogini ”Tutkijan näkökulmia ja ehdotuksia” kirjoitukset:

http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239717-euroopan-unionin-komission-maahanmuuttosuunnitelmat-kateva-eu-linkkilista

http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203419-suomelle-uusi-jalkikoloniaalinen-aluehallintomalli

http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203167-suomen-tulee-torjua-eun-suunnittelema-pakkomaahanottopolitiikka

http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202202-suomalais-ugrilaisten-kansojen-kansallinen-ja-kansainvalinen-suojeluohjelma

http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198094-olisiko-syyta-perustaa-ruotsalais-suomalainen-gripen-yhtio

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pminkkin kuva
Petri Minkkinen

Hyvät lukijat,

ja tässä tapauksessa erityisesti fb-kamuni. Kun olin asettamassa tätä artikkelia blogi-palstalleni, tarkoitukseni oli postata linkki siihen naamakirjasivuilleni.

Vaan eipä onnistunut. Naamakirjan sensuurilautakunta oli suuressa viisaudessaan päättänyt pamauttaa minulle uuden 30 vuorokauden bannin. En siis voi postata omia juttujani tai kommentoida muiden juttuja kuukauteen.

Tämä oli neljäs kerta kun sain bannin. Kaksi ensimmäistä olivat kolmen päivän banneja. Kolmannella kerralla banni kymmenkertaistui laakista 30 päivään. Silloin oli juuri alkamassa vuoden 2019 Eduskuntavaalien ennakkoäänestys.

Näin ollen naamakirjan sensuurilautakunta esti minua toteuttamasta demokraattisia oikeuksiani sillä foorumilla. En siis olisi voinut mitenkään kommentoida vaaliasioita ennakkoäänestyksen aikana, jos olisin tuntenut tarvetta siihen. Banni päättyi pari päivää ennen varsinaista vaalipäivää, joten ehdin kyllä kertoa naamakirjasivuillani siitä.

Nyt 30 vuorokauden banni pamahti keskiviikkona 22.5.2019. Eurovaalien ennakkoäänestys oli toki jo kestänyt useita päiviä. Nyt en kuitenkaan voi esittää minkäänlaista esimerkiksi eurovaaleihin liittyvää huomiota naamakirjasivuillani vaikkapa tänään lauantaina, eurovaalipäivän aattona. Vaan eipä tuo onnistu huomenna vaalipäivänäkään.

Naamakirja ei ainakaan toistaiseksi voi kieltää tai estää minua äänestämästä vaaleissa. Porvarillisen kotikasvatuksen kun olen saanut, käytän äänioikeuttani aina. Mielestäni äänioikeutetun, joka ei käytä äänioikeuttaan, on aivan turha rutista muussakaan yhteydessä. Myös sellaisen, joka ei ole kotonaan tämmöistä peruskansalaisoikeuden käyttömallia saanut.

Kannattaa siis käyttää oikeutensa äänestää, sillä voi oikeasti vaikuttaa, vaikka tuntuisikin (ja usein oikeutetusti) siltä, ettei täällä mitään voi muuttaa. Vaan kyllä voi, monin tavoin ja jokainen äänioikeutettu Suomen kansalainen voi vaikuttaa ainakin äänestämällä.

Toimituksen poiminnat