Petri Minkkinen Tutkijan näkökulmia ja ehdotuksia

Feminismi – Imperialismin viimeisin vaihe?

  • Combat sanglant dans le sud-ouest africain: la garnison allemande de Windhoek, assiégée par les Herreros, débloquée” (1904)
    Combat sanglant dans le sud-ouest africain: la garnison allemande de Windhoek, assiégée par les Herreros, débloquée” (1904)
  • A fanciful depiction of John Guy's 1612 encounter with the Beothuk in Trinity Bay From Theodor de Bry
    A fanciful depiction of John Guy's 1612 encounter with the Beothuk in Trinity Bay From Theodor de Bry
  • Pintan los enviados de Moteuczoma el ejército de Cortés
    Pintan los enviados de Moteuczoma el ejército de Cortés
  • Birger Jaarli ja Hämeen päälliköt
    Birger Jaarli ja Hämeen päälliköt

Suomelle lähes 100 vuotta sitten itsenäisyyden sallinut Vladimir I. Lenin – jota siitä huolimatta voidaan perustellusti kritisoida varsin monesta asiasta, kuten siitä, että hän hyvin mahdollisesti ajatteli, että Suomi aikanaan liittyy takaisin neuvostokansojen perheeseen – katsoi vuonna 1916, että imperialismi on kapitalismin korkein vaihe ja totesi: ”Juuri kapitalismin loismaisuus ja mätäneminen […] ovat ominaisia sen korkeimmalle historialliselle vaiheelle, ts. imperialismille” (Lenin, 1916, 13).

Kirjoituksen tavoitteet sekä huomioita Leniniltä ja Gramscilta

Tässä kirjoituksessa tarkastelen ideologiaa, joka on länsimaissa ja etenkin Pohjoismaissa, muissa pohjois-luoteisen Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa hivuttautunut yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintatapoihin eli feminismiä.

En pyri feminismin kokonaisvaltaiseen oppihistorialliseen analyysiin, vaan tarkastelen sitä viimeisimpänä etappina siinä uskon- ja etujärjestelmien ketjussa, joilla länsimaat ovat pyrkineet alistamaan ja muokkaamaan muuta maailmaa, kunnioittamatta näiden maiden omia kulttuurisia, historiallisia ja uskomuksellisia tapoja ja käytäntöjä; tämä tavoite on sisältynyt politiikkoihin, joita on kutsuttu muun muassa kolonialismiksi tai imperialismiksi.

En pyri myöskään kattavaan kolonialismi-imperialismi -keskustelun analyysiin, nostan tässä yhteydessä esiin muutamia huomioita jo mainitulta V. I. Leniniltä ja Antonio Gramscilta.

Lenin kirjoitti: ”[…] kapitalismi on nyt kehittänyt kourallisen (vajaa kymmenesosa ja mitä »runsaskätisimmin» sekä liioitellusti laskien vajaa viidesosa maapallon väestöstä) erikoisen rikkaita ja mahtavia valtioita, jotka ryöstävät – yksinkertaisesti »kuponkeja leikkaamalla» – koko maailmaa. […]” [Tästä saatavalla] ”jättiläismäisellä ylivoitolla (sillä se saadaan sen voiton lisäksi, jonka kapitalistit puristavat »oman» maansa työläisistä) voidaan lahjoa työväen johtajia ja työläisaristokratian ylin kerros. […]”(Lenin 1916, 13–14.)

Edelleen, ”Tämä porvarillistuneiden työläisten eli »työläisaristokratian» kerros, joka on täysin poroporvarillinen elintavoiltaan, ansiotulojensa ja koko maailmankatsomuksensa puolesta, on […] porvariston tärkein yhteiskunnallinen (ei sotilaallinen) tuki. Sillä nämä työläiset ovat porvariston todellisia asiamiehiä työväenliikkeessä, kapitalistiluokan työläisvouteja (labor lieutenants of the capitalist class) […] (Lenin 1916, 14.)

Lenin siteerasi kirjassaan (s. 118) myös Engelsin kirjettä Marxille (7. lokakuuta 1858): ”Englannin proletariaatti porvarillistuu tosiasiassa yhä enemmän, joten tuo kaikista kansakunnista porvarillisin kansakunta haluaa nähtävästi johtaa asiat loppujen lopuksi siihen, että sillä on porvariston ohella porvarillinen ylimystö ja porvarillinen proletariaatti. Koko maailmaa riistävän kansakunnan taholta sellainen on luonnollisesti tietyssä suhteessa lainmukaista.*”

A. Gramsci, joka nähdään euromarxismin esitaistelijana ja kulttuuri-, ideologia- ja hegemoniakysymykseen erikoistuneena teoreetikkona, kehitteli (ollessaan Italiassa fasistien vangitsemana) puolestaan seuraavaa ajatusta hegemoniasta, jota käsittelin väitöskirjassani (Minkkinen 2004, 65–66).

”Gramscille valtio ja kansalaisyhteiskunta yhdessä muodostavat kiinteän rakenteen, jota Gramsci kutsuu historialliseksi blokiksi (blocco storico), joka edustaa yhtenäisyyttä ja sosiopoliittisten järjestelmien koherenssia (1). Gramscin näkemys yhdistää ideat ja materiaaliset olosuhteet. Historiallista blokkia ei voi esiintyä ilman hegemonista sosiaalista luokkaa ja intellektuellit näyttelevät tärkeää roolia historiallisen blokin muodostumisessa. He eivät edusta erillistä luokkaa ja he kehittävät ja ylläpitävät ajatuksia, jotka sitovat yhteen luokan ja historiallisen blokin jäsenet yhteiseen identiteetin tunteeseen. (Cox 1983, 167–168)

Gramsci erottaa kolme tietoisuuden tasoa liikkeessä kohti hegemoniaa ja historiallisen blokin muodostumista:

(1) taloudellis-korporatiivinen tietoisuus tietyn ryhmän eduista,

(2) luokkatietoisuus, joka kattaa koko luokan, mutta pysyy taloudellisella tasolla, ja

(3) hegemoninen tietoisuus, joka harmonisoi hallitsevan luokan edut alisteisten luokkien etujen kanssa ja yhdistää nämä edut ideologiaksi, joka ilmaistaan yleismaailmallisin termein. (Gramsci 1971, 366)

Tulkitsen tässä kirjoituksessa feministit ja etenkin uudet nousussa olevat radikaalifeministit (sekä yleisemmän nykyään jopa omituisille urille viedyn tasa-arvoajattelun kokonaisuudessaan) niin, tai ainakin ajatusmallin keskeiset ideologit, niin kuin tapana on perinteisesti ollut, että he edustavat keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa ja mahdollisesti osin myös yläluokkaa (kannattajien joukossa lienee myös työläisiä), ja niin, että he muodostavat nyky-yhteiskunnassa Leninin määrittelemän »työläisaristokratian» kerroksen, ”joka […] on […] porvariston tärkein yhteiskunnallinen (ei sotilaallinen) tuki” imperialismin nykyvaiheessa.

Leninin fraasia hieman muokaten, nämä feministit ovat porvariston todellisia asiamiehiä europohjoisamerikkalaisissa keskiluokkaistuneissa yhteiskunnissa, kapitalistiluokan naisasiavouteja (women’s issue lieutenants of the capitalist class).

Lisäksi he ovat olennainen osa nykyajan gramscilaista historiallista blokkia (blocco storico), ja heillä on taloudellis-korporatiivinen tietoisuus feministisistä ryhmäeduista, selkeä naisasiatietoisuus, ja he ovat pystyneet vaikuttamaan voimakkaasti europohjoisamerikkalaiseen hegemoniseen tietoisuuteen, joka harmonisoi hallitsevan luokan edut alisteisten luokkien etujen kanssa ja yhdistää nämä edut ideologiaksi, joka ilmaistaan yleismaailmallisin termein.

Europohjoisamerikkalaisessa kolonialistisessa ja imperialistisessa (ja yleisemmässä) ajattelumaailmassa on aina lähdetty siitä, että näissä pääosin ja yhä suurelta osin valkoisista kansalaisista koostuvissa maissa kehitetyt ja ”täkäläiseen” kulttuuriin sopivat ajatukset ovat lähtökohtaisesti oikeita ja perusteltuja. Tästä johdetaan se, että niiden nähdään muodostavan parhaat mahdolliset käytännöt myös tämän kulttuuripiirin ulkopuolisille maille ja kulttuureille.

Toisin sanoen, partikulaarisesta eli erityisestä ajatusrakennelmasta tai toimintatavasta jalostetaan maailmanlaajuinen kaikille sopiva ajattelu- ja toimintatapa. Tämä on yleiskaava, joka sopii niin ”edistyksellisiin” kuin ”taantumuksellisiin” ajatuksiin ja vaikkapa ”uusliberalismiin” tai ”feminismiin”.

Siteeraan seuraavaksi Katharine Vineriä, joka kirjoitti aihepiiristä vuonna 2002, viitaten Yhdysvaltain silloiseen presidenttiin George W. Bushiin:

"Respect for women... can triumph in the Middle East and beyond!" trilled the leader of the free world to the UN last week. "The repression of women [is] everywhere and always wrong!" he told the New York Times, warming to his theme that the west should attack Iraq for the sake of its women.

      Just as he bombed Afghanistan to liberate the women from their burkas (or, as he would have it, to free the "women of cover"), and sent out his wife Laura to tell how Afghans are tortured for wearing nail varnish, so now Bush has taken on the previously-unknown cause of Iraqi women - actually, look at the quotes, it's women everywhere! – to justify another war. Where next? China because of its anti-girl one-child policy? India because of widow-burning outrages? Britain because of its criminally low rape conviction rate?” (The Guardian, “Feminism as imperialism”, 21 September 2002, Laura-nimen boldaus PM)

Toisin sanoen, naisasiateemalla, tasa-arvoajattelulla ja feminismillä oikeutettiin uusimperialistinen hyökkäys- ja valloitussota, jonka yhtenä seurauksena ISIS tällä hetkellä räjäyttelee pommeja ja ajaa rekkoja ihmisten päälle Euroopassa. Tämän vuonna 2003 käynnistetyn II Irakin sodan keskeisiä hyötyjiä olivat etenkin ”nationalistisesti” ja ”territoriaalisesti” orientoituneet öljy-yhtiöt, joissa Bush nuoremman hallinto oli vahvasti edustettuna, ja aseteollisuus. Tässä tapauksessa feministit ja tasa-arvon esitaistelijat olivat selvästikin nationalistisen ”kapitalistiluokan naisasiavouteja”.

Tammikuun 20. päivänä vuonna 1949 lanseerattu käsite ”kehitys” edusti pyrkimystä nostaa entiset siirtomaat sellaiselle sosiotaloudelliselle tasolle, että ne pystyttäisiin integroimaan siihen maailman taloudelliseen järjestelmään, joka sotien jälkeen oli Yhdysvallat-vetoinen. Tällöin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman [atomipommien pudotuksen sallija] julisti seuraavaa:

”We must embark [president Truman said] on a bold new program for making the benefits of our scientific advances and industrial progress available for the improvement and growth of underdeveloped areas.

      The old imperialism – exploitation for foreign profit – has no place in our plans. What we envisage is a program of development based on the concept of democratic fair dealing.” (Esteva 1996, 6.)

Tällöin yhdysvaltalaiset monikansalliset yritykset lobbasivat ahkerasti maansa hallintoa, jotta näitä uusia muodostettavia markkinoita, jotka olivat aikaisemmin eurooppalaisten siirtomaaisäntien yksinoikeusalueita, saataisiin avattua niiden tuotteiden viennille.

Feministinen imperialismi on osa tätä jatkumoa ja se on nykyisin tärkeä elementti sille tavoitteelle, että kaikista maailman maista tehdään kapitalistisia, liberaalidemokraattisia tai vähän konservatiivisempiakin edustuksellisia demokratioita, solidaarisia tai sitten vähemmän solidaarisia, ympäristöystävällisiä sekä enemmän tai vähemmän tasa-arvoisia ja naisten oikeuksia kunnioittavia. Tähän kuuluu myös se, että kaikista maailman miehistä pyritään kasvattamaan sisäsiistejä; varallisuuteen, uskomusjärjestelmään ja etniseen alkuperään tai rotuun katsomatta. Yhtä kaikki, tavoitteena on erityisten eli nimenomaan europohjoisamerikkalaisten ajatusten ja toimintatapojen soveltaminen maailmanlaajuisesti.

Myös kotirintamalla tapahtuu

Tähän kansainvälis-imperialistiseen tematiikkaan liittyy myös monia sisäisiä kotoperäisiä ilmiöitä. Yksi niistä on se, että tasa-arvoajattelu ja feminismin eri vaiheet ovat jo pidemmän aikaa tehneet myyräntyötään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Näin on ollut lähtien suffrageteista, jotka ajautuivat lopulta terrorismin tielle. Tosin ainakin Pohjoismaissa taustaa löytyy jo lähtökohtaisesta, pitkäaikaisesta ja esikristillisestä miesten ja naisten suhteellisesta tasa-arvosta. Itse asiassa koko Euroopassa vallitsi matriarkaalinen kulttuuri ennen indoeurooppalaisten väestöjen ja kielten invaasiota.

Marija Gimbutasin mukaan Vanhat eurooppalaiset kulttuurit (noin ajalla 4500–2500 eKr. ja sitä ennen) ja Euroopan indoeurooppalaistumista edistävät Kurgan-kulttuurit olivat toisilleen täysin vastakkaiset. Vanha eurooppalainen ideologia fokusoitui syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymisen ikiaikaiselle kierteelle ja sitä symboloi feminiininen jumalatar Äiti maa tai Maaemo (Mother Creatrix). Sen sijaan patriarkaalinen ja proto-indoeurooppalainen Kurgan-kulttuuri rakentui viriilin miehen sekä häikäisevän ja ukkostavan taivaan herooisten sotilasjumalten ympärille. (Gimbutas 1997, 241.)

Tästä vanhasta mallista voimme johtaa, että feministit, samalla kun he haluavat kumota viriilit ja sotilasjumalaiset miehet ja heidän valta-asemansa, luovat tilaa naisten kaipuulle tämän tyyppisille miehille, kuten pian näemme. Joka tapauksessa, tasa-arvoajattelu ja feminismin eri vaiheet ovat vähitellen ja asteittain kouluttaneet ja koulineet europohjoisamerikkalaiset miehet sisäsiisteiksi, etenkin vyöhykkeellä Pohjoismaat, Hollanti, Englanti, Kanada ja Yhdysvallat.

Näissä maissa miehet osaavat usein jo käyttäytyä naisten toivomalla tavalla, mutta he ovat samalla muuttumassa tylsän mitäänsanomattomiksi keittiökoneiksi. Näiltä miehiltä puuttuu aikaisempi viriilisyys ja tietty alkukantaisuus ja voimakkuus, josta naiset naistenlehtien seksuaalifantasiakyselyissä unelmoivat.

Esimerkiksi Anna-lehden 10-kohtaisen selvityksen mukaan naisten salaisen toiveen numero 1 mukaan ”Moni nainen haaveilee rajusta miehestä, joka ottaa hänet määrätietoisesti”. Viidennellä sijalla on toive siitä, että ”Seksikäs muukalainen sytyttää naisen.” Tosin selvityksessä ei spesifioida sitä, pitäisikö tämän ”ventovieraan miehen” olla kotimaista vai ulkomaista alkuperää. (Anna, 1.12.2015, ”Naisten salaiset seksifantasiat – Näistä haaveistaan naiset eivät puhu”)

Me Naiset -lehden vain kolme kohtaa kattavan selvityksen mukaan kolmannella sijalla naisten toiveissa on, että ”tulisin otetuksi, vaikka väkisin.” (Me Naiset, 9.6.2012, ”Yleisimmät seksifantasiat ja mistä ne kertovat”. Myös muilla naisten- ja terveyslehdillä näyttäisi olevan samantyyppisiä selvityksiä.

Tähän markkinarakoon lisääntyvä Euroopan (puhuakseni nyt nimenomaan Euroopasta) ulkopuolinen maahanmuutto Eurooppaan ja Suomen tapauksessa vuoden 2015 syksyn kaltainen maahanmuuttopiikki toi oivallisen piristysruiskeen. Juuri niistä maista ja niiltä alueilta, joita feministinen imperialismi pyrkii suitsimaan, koska kotikenttä on jo saatu melko sisäsiistiksi, tulevat maahanmuuttajamiehet ja etenkin suhteellisen nuoret semmoiset paikaavat merkittävästi tätä kotoperäistä alkukantaisuusvajetta. Tosin siinä vaiheessa, kun koko maailman kaikki miehet on tehty sisäsiisteiksi, tämä alkukantaisuusreservi katoaa.

Vaikka yleisesti katsotaan, että naisilla on voimakkaampi hoivaamisvietti ja parempi empatiakyky kuin miehillä, näkisin, että ainakin osaltaan myös tämä alkukantaisuusvaje selittää sitä, miksi naiset ovat myötämielisempiä maahanmuutolle kuin miehet.

Tästä luonnollisesti aukeaa mahdollisuus klassiselle kritiikille siitä nurkkakuntaisesta ajattelusta, että ”ne vievät meidän naiset” [miten niin ”meidän”, kuka naiset voi muka omistaa, kuulen jo huudettavan]. Eräiltä osin tästä on toki kysymys. Tässä yhteydessä ajattelen etenkin nuoria vasta kasvamassa olevia naisia teini-ikäisistä ylöspäin, sanotaanko nyt kolmenkymmenen ikään saakka. He ovat nyt huomattavassa määrin vaaravyöhykkeellä, etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa.

Pääosin tässä kirjoituksessa kyse on kuitenkin siitä mistä nimenomaan kyse on, eli yrityksestä ymmärtää yhtä varsin merkittävää tämän hetkisen globaalin kehityksen ilmiötä; siitä huolimatta että maailmanjärjestys on nyt muuttumassa europohjoisamerikkalaiselle piirille epäsuotuisaan suuntaan, niin kuin toivottiin myös Leninin aikoihin, mutta silloisen yrityksen europohjoisamerikkalaiset tahot onnistuvat asteittain 1900-luvun kuluessa torjumaan.

Kysymys liittyy myös perinteisesti miehille kuuluneeseen tehtävään eli maanpuolustukseen, jonka yksi tarkoitus on ollut turvata koti, naiset ja lapset maahantunkeutujien mielivallalta. Nähdäkseni maanpuolustuksena voidaan pitää niin ulkoisen sotilaallisen hyökkäyksen ennaltaehkäisemistä ja torjumista kuin myös liiallisen ja etenkin Euroopan ulkopuolisen maahanmuuton ennaltaehkäisemistä ja torjumista.

Tässä kirjoituksessa kannetaan huolta niin europohjoisamerikkalaisen piirin ulkopuolisten maiden kulttuurisista, historiallista ja uskomusjärjestelmällisistä oikeuksista kuin meidän suomalaisten omista vastaavista oikeuksista. Mielestäni ”meillä” ja muilla europohjoisamerikkalaisen alueen edustajilla on yhtä vähän oikeuksia mennä ”niiden” keskuuteen mestaroimaan kun ”niillä” on oikeus tulla ”meidän” kulmille kertomaan ja opettamaan, kuinka ”meidän” pitäisi elää omalla tontillamme.

Petri Minkkinen

 

Loppuviite (1):

”Gramsci käytti käsitettä historiallinen blokki vallankumouksellisessa merkityksessä. Hallitseva luokka edusti tämänlaista blokkia ja vallankumous edellytti tämän rakenteen sisällä tapahtuvaa toisen vastaavanlaisen, riittävän vahvan rakenteen kehittämistä, jotta se voisi syrjäyttää edellisen. Tämän tyyppistä rakennetta, hallitsevaa tai syntyvää, Gramsci kutsuu historialliseksi blokiksi.”

Kuvat:

1) “Combat sanglant dans le sud-ouest africain : la garnison allemande de Windhoek, assiégée par les Herreros, débloquée” (1904), Location: Namibia, Subject: imperialism; Germans; Herero (African people), Nationality/Culture: French. Note: Production: D. Cassigneul, imprimeur, 61, rue Lafayette, Paris. ; Imprimé sur la machine rotative chromo-typo de Marinoni (Encres Lorilleux), Harvard Library, Visual Information Access. The data and images in VIA are intended for public access and educational use. This material is owned, held, or licensed by the President and Fellows of Harvard College. It is being provided solely for the purpose of teaching or individual research. Purpose here: educational, folk/popular education.

2) “From the article: “The Beothuk at Ferryland”, The Newfoundland and Labrador Heritage, “A fanciful depiction of John Guy's 1612 encounter with the Beothuk in Trinity Bay From Theodor de Bry, America (Historia Americæ sive Novi Orbis), pt. XIII, German, edited by Matthaeus Merian (Frankfurt: Caspar Rðtel, 1628, 1634) 7. Copy courtesy of the CIHM/ICMH (Canadian Institute for Historical Microreproductions) microfiche series; no. 94749 in the Queen Elizabeth II Library at Memorial University of Newfoundland, St. John's, NL. Original housed in The National Library of Canada, Ottawa, Ontario.” Http://www.heritage.nf.ca/articles/exploration/beothuk-at-ferryland.php .

3) “Pintan los enviados de Moteuczoma….”, teoksessa Bernal Díaz del Castillo (1568) Historia Verdadera de la Conquista de la Nueva España (Tomo I), s. 141. Publicada primera vez en Madrid por fray Alonso Remón en 1632. Esta edición por Editorial del Valle de México, S.A. de C.V. (Sin fecha).

4) “Birger Jaarli ja Hämeen päälliköt”, teoksesta Kumpujen yöstä. Suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan, Toinen osa: Ristin alla (1934), s. 81. Kuvittanut ja kirjoittanut Aarno Karimo. Neljäs painos. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Lähteet:

Anna, 1.12.2015, Naisten salaiset seksifantasiat – Näistä haaveistaan naiset eivät puhu (Janica Brander), https://anna.fi/suhteet/seksielama/naisten-salaiset-seksifantasiat-naist... .

Esteva, Gustavo (1996) ”Development”. Teoksessa The Development Dictionary. A Guide to Knowledge as Power. Edited by Wolfgang Sachs, fifth impression. London/New Jersey: Zed Books.

Cox, Robert W (1983) “Gramsci, Hegemony and International Relations: An Essay in Method”. Millennium: Journal of International Studies, 12(2): 162-175.

Gimbutas, Marija (1997) “The Three Waves of the Kurgan People into Old Europe, 4500-2500 B.C. Teoksessa Marija Gimbutas: The Kurgan Culture and the Indo-Europeanization of Europe, Selected articles from 1952 to 1993. Edited by Miriam Robbins Dexter and Karlene Jones-Bley. Journal of Indo-European Studies Monograph No. 18. Institute for the Study of Man, Washington D.C.

Gramsci, Antonio (1971) Selections from Prison Notebooks. Edited and translated by Quintin Hoare and Geoffrey Nowell Smith. London: Lawrence and Wishart.

The Guardian, “Feminism as imperialism” (Katherine Viner), 21 September 2002, https://www.theguardian.com/world/2002/sep/21/gender.usa .

Lenin, Vladimir I. (1916/2010) Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena. Sosialismin kirjasto iii, 1796-928x, Sosialismi.net, Tampere. http://sosialismi.net/wp-content/uploads/2010/04/vladimir_lenin_-_imperi... .

Me Naiset, 9.6.2012, ”Yleisimmät seksifantasiat ja mistä ne kertovat” (Essi Myllyoja), http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/seksi/yleisimmat_seksifantasiat_ja_mista_ne_kertovat .

Minkkinen, Petri (2004) KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus: kriittinen avointen historiallisten kontekstien tutkimus ja muutoksellinen politiikka. Helsinki: SRTY/Like.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat