Petri Minkkinen Tutkijan näkökulmia ja ehdotuksia

JOULUKUUN EU-HUIPPUKOKOUS – EI PAKKOMAAHANOTTOA TAKAOVENKAAN KAUTTA

Eurooppa-neuvosto kokoontuu 17.–18. joulukuuta 2015 EU-huippukokoukseen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tuskin kutsukirjeessä Eurooppa-neuvoston jäsenille todetaan seuraavaa:

”Laadimme syyskuussa kattavan strategian muuttoliikekriisin ratkaisemiseksi, mutta sen täytäntöönpano on edelleen hidasta. Meidän on vauhditettava toimintaamme kaikilla rintamilla, myös EU:n ulkorajojen suojaamisessa. Tavoitteemme on selkeä: meidän on saatava ulkorajojemme valvonta jälleen hallintaan, jotta voimme tyrehdyttää muuttovirrat ja säilyttää Schengenin. Siitä syystä tämä kysymys oli lokakuun kokouksemme asialistan kärjessä, ja pyysimme komissiota esittämään ehdotuksia, joilla laajennettaisiin Frontexin toimeksiantoa ja parannettaisiin EU:n ulkorajojen valvontaa. Kokouksemme on ensimmäinen tilaisuus reagoida komission näistä asioista toimittamaan ehdotuspakettiin.”

(Kutsukirje kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/12/15-tusk-i...)

Euroopan unioni on viime aikoina ryhtynyt vyöryttämään monilla rintamilla kestohankettaan eli liittovaltion edistämistä ja samalla ottanut merkittäviä askeleita kohti pakottavaa komentoyhteisöä. Näin ollen on yhä tärkeämpää, että kansalaiset huomioivat aikaisempaa tarkemmin sen, mitä EU:n piirissä tavoitellaan ja millä keinoin. Eli eräänlaisen kansalaisten toteuttaman EU-politiikan valvonnan vahvistaminen on tarpeen.

Onkin syytä kiinnittää huomiota kutsun alkuun: ”Laadimme syyskuussa kattavan strategian muuttoliikekriisin ratkaisemiseksi, mutta sen täytäntöönpano on edelleen hidasta. Meidän on vauhditettava toimintaamme kaikilla rintamilla, […]” Vaikka nyt painopistealueena on Euroopan unionin rajavalvonta, EU:n halutaan vauhdittavan toimintaansa ”kaikilla rintamilla”.

On siis tarpeen valvoa, ettei nyt käynnissä oleva EU-huippukokous pyri edistämään Euroopan unionin Saksan ja Ranskan johdolla ja Ruotsin myötävaikutuksella tavoittelemaa pakkomaahanottopolitiikkaa ja pakkomaahanottokiintiöitä piilotellen ja takaoven kautta muiden asioiden varjolla.

Viime viikkoina on alkanut näyttää siltä, että Suomen hallituksen piirissä aletaan vähitellen ymmärtää maahanmuuttotilanteen vakavuus. Myös siitä on ollut näkyvissä merkkejä, että pikkuhiljaa tiedostetaan myös se, että kyse ei ole vain lyhytaikaisesta maahanpyrkypiikistä vaan pitkävaikutteisesta muutoksesta maailman siirtolaisvirtojen suuntautumisessa.

Suomen hallitus on lähtenyt siitä, että Suomi ei hyväksy pakollisuutta maahanpyrkijöiden vastaanoton suhteen. Tämä on syytä pitää vielä aikaisempaakin voimakkaammin mielessä: Suomen ja sen hallituksen tulee päättäväisesti torjua Euroopan unionin piirissä tavoiteltava pakkomaahanottopolitiikka ja pakkomaahanottokiintiöt.

Tulee muistaa, että Euroopan unioni suunnittelee näistä kiintiöistä PYSYVIÄ ja PAKOLLISIA. Käytännössä niillä luotaisiin pysyvä automaatti ja putki, jota pitkin Suomi pakotettaisiin ottamaan vastaan jatkuvasti ja mahdollisesti alati kasvavia määriä kotiseutunsa jättäviä ihmisiä myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, jonka väestönkasvun ennakoidaan olevan suurempaa kuin missään muualla maailmassa, vuoden 2010 823 miljoonasta asukkaasta 1,9 miljardiin asukkaaseen vuonna 2050 (katso Pew Research Center, ”Sub-Saharan Africa”, April 2, 2015, http://www.pewforum.org/2015/04/02/sub-saharan-africa/).

Väkisinkin herää kysymys, onko Euroopan unionin pitkäntähtäimen tavoitteena asuttaa Suomi uudelleen aivan erilaisilla väestöillä kuin täällä jo tuhansia vuosia asuneella suomalais-ugrilaisella alkuperäisväestöllä ja maan muilla perinteisillä väestöryhmillä?

Euroopan unionin integroitumisen pohjavireenä on ollut pyrkimys kohti yhä tiiviimpää yhdentymistä kohti liittovaltiota. Integroitumista on tyypillisesti syvennetty kriisien kautta. Eurokriisin myötä on otettu suuri harppaus sekä kohti liittovaltiota että kohti komentoyhteisöä, jonka ei enää tarvitsisi kunnioittaa jäsenmaittensa ja niiden kansalaisten tahtoa ja oikeuksia.

Nyt Euroopan unioni pyrkii ottamaan määräysvallan kansallisen suvereniteetin ehdottomasti syvimpään ytimeen kuuluvassa asiassa eli siitä, kuka saa päättää keitä jäsenvaltion alueella saa elää ja asua. Nimenomaan tämän kysymyksen suhteen läheisyysperiaatetta tulisi noudattaa maksimaalisesti eli jäsenvaltioilla pitää olla yksinoikeus päättää keitä sen valtionrajojen sisällä saa elää ja asua.

Nyt on yksinkertaisesti VÄLTTÄMÄTÖNTÄ pysäyttää Euroopan unionin kehittyminen kohti pakottavaa komentoyhteisöä ja yksi sen viimeaikaisimmista ilmenemismuodoista eli EU:n suunnittelema pakkomaahanottopolitiikka ja pakkomaahanottokiintiöt.

P.S.

Koska EU-huippukokouksessa käsitellään nyt myös EU:n ulkorajojen valvontaa, pieni jälkikirjoitus lienee paikallaan. EU:n yhteiset rajavalvontajoukot ovat mielekäs tavoite edellyttäen, että myös niiden tarjoaman lisätuen vastaanotto on vapaaehtoista ja jäsenmaiden oikeus omaan rajanvalvontaan omilla rajavalvontajoukoillaan säilyy ensisijaisena. On siis syytä huomioida, että EU:n piirissä suunniteltu pakko ottaa vastaan EU:n yhteisiä rajavalvontajoukkoja on myös osa pakko- ja komentopolitiikkaa.

Petri Minkkinen

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, tutkija, tietokirjailija ja Tiede- ja taideyhdistys KAKTUS ry:n puheenjohtaja

Katso myös:

- http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203167-suomen-tulee-torjua-eun-...

- http://pminkkin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202202-suomalais-ugrilaisten-ka...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Euroopan unioni on viime aikoina ryhtynyt vyöryttämään monilla rintamilla kestohankettaan eli liittovaltion edistämistä"

Tämä on asia mistä ei haluta Suomessa julkista keskustelua.

Käyttäjän pminkkin kuva
Petri Minkkinen

Näinhän se on, siitä viimeaikaisesta myönteisestä kehityksestä huolimatta, että me emme ole enää ihan täysin kilttejä ja kuuliaisia myötäilijöitä, ei täällä oikein vieläkään tajuta, eikä haluta tajuta sitä logiikkaa, että vaikka meillä on olemassa yhteinen EU, jonka taustalla on tiettyjä perusajatuksia ja myös utopioita, omia etujahan siellä ajetaan. Näkisin, että meillä ei ole varaa antaa periksi tälle vyörytykselle ja tällä hetkellä nimenomaan maahanmuuttopolitiikan suhteen. Meitä on täällä kuitenkin niin vähän, eikä meitä enää henkiin puhallettua saa jos me jäämme jalkoihin; nyt jo omassa maassamme, sitä edeltävät 1500 vuotta me olemme vetäytyneet tänne Suomenniemelle niiltä huomattavasti laajemmilta alueilta, joilla suomensukuisia on asunut tuhansia vuosia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä tarkoittaa ulkorajojen hallintaan saaminen? Miten se tyrähdyttäisi muuttovirtoja?

Käyttäjän pminkkin kuva
Petri Minkkinen

Sillä tarkoitetaan koko Euroopan unionin rajaa suhteessa muuhun maailmaan, esimerkiksi Suomen ja Venäjän tai Kreikan ja Turkin välistä rajaa. Nämä ulkorajat halutaan saada hallintaan, koska viime kuukausina näin ei ole ollut vaan ulkopuolista väkeä on tullut laittomasti EU:n alueelle. Sitä tavoitellaan monin keinoin, kuten ulkorajavalvonnan vahvistamisella, näillä suunnitelluilla yhteisillä rajajoukoilla tai sitten vaikka neuvottelemalla Turkin kanssa siitä, ettei Turkin kautta pääsisi EU:n alueelle pyrkiviä vaan he pysyisivät Turkin puolella.

Tosin eilen Saksan Angela Merkel väläytteli sitä, että näitä Turkissa olevia pitäisi ottaa EU-maihin kiintiöpakolaisina ja tämä puolestaan kuuluu tuon kritisoimani pakkomaahanottopolitiikan piiriin. Ja nyt, koska pakko ei maistu EU:n jäsenmaille, Merkel väläytti sitä, että näitä Turkissa olevia pitäisi ottaa vastaan "vapaaehtoisesti". Käytännössä tämä on vain kiertoilmaisu sanalle pakko, koska Merkel mitä ilmeisimmin tarkoitti "vapaaehtoista" pakkoa, hän kun on fiksautunut tähän ajatukseen, että EU:hun pyrkivät ihmiset pitäisi jakaa EU:n jäsenmaiden kesken.

Sinänsä kyllä ihmettelen tätä Merkelin intoa pakkosiirtoihin kun ottaa huomioon, että hän on entinen itäsaksalainen, joka itäblokin virallisesta ja oikeaoppisesta historiasta huolimatta oli varmasti tietoinen Stalinin ja NL:n harjoittamasta väestöjen pakkosiirtopolitiikasta ja etnisistä puhdistuksista.

EU:n ulkorajojen hallintaan saaminen on eri asia kuin EU:n sisärajojen eli jäsenmaiden kansallisten rajojen turvaaminen, josta Suomessa vastaavat etenkin rajavartiosto, tulli ja armeija, kukin oman tehtävänkuvansa mukaisesti. Suomi voisi halutessaan sulkea kansallisen rajansa maahanpyrkijöiltä (ainakin väliaikaisesti) mutta tähän hallitus ei ole ainakaan vielä ole ollut halukas.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Miten ulkorajojen valvonnan tehostaminen estäisi maahantuloa? Tähän asti Frontexin toiminta Välimerellä, johon Suomikin osallistuu on vain eskaloinut laittomat kuljetukset.
Tänä vuonna Välimeren yli on tullut miljoona ihmistä aluksilla jotka eivät täytä alkeellisimpiakaan merenkulun sääntöjä. Tuhansittain ihmisiä on hukkunut. Ihmettelen, ettei kansainvälistä merenkulkua valvovat organisaatiot puutu tilanteeseen.
Turkin puolella luulisin, että liian monella valvojalla on intressi olla estämättä laittomien kuljetusten lähtöä.

Käyttäjän pminkkin kuva
Petri Minkkinen

En ole ihan varma siitä, että Frontexin toiminta on vain ja ainoastaan eskaloinut laittomia kuljetuksia. Turkilla ja kaikilla mailla on omia intressejä, joita ne sitten edistävät valitsemillaan tavoilla. Neuvotteluilla yritetään saada nämä edut enemmän tai vähemmän sopusointuun keskenään.

Olipa laittoman EU:n alueelle tulon maantieteellinen kohta mikä tahansa, keinoja estää se, jos halukkuutta riittää, on niin paljon kun mielikuvitus antaa myöten. Keinot voivat vaihdella hyvinkin pehmeistä äärimmäisen koviin. Loppupeleissä maahan- ja alueellepyrkyvirrat saadaan kuitenkin tyrehtymään vain poistamalla ne moninaiset syyt, joiden takia ihmiset lähtevät liikkeelle. Tämä onkin sitten haastavampi nakki ja se edellyttää mailta ja ihmisiltä myös halukkuutta luopua joistakin omista eduistaan, mikä on tunnetusti niin maille kuin ihmisillekin perin vaikeaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä ne pehmeät keinot olisivat?
Laittomiin keinoihin turvautumisesta voisi joutua oikeuteen.
Niinpä, syiden poistamisesta on ruvettu puhumaan vasta kun katastroofi tulee omalle kotiovelle.
En tarkoita, että Frontexin toimintaa olisi ainoa syy eskaloitumiseen.
Ilmeisesti on ruvettu varta vasten valmistamaan kertakäyttökippoja kuljetuksiin. Rikollinen bisnes on paisunut valtaisiin mittoihin.

Käyttäjän pminkkin kuva
Petri Minkkinen

Näin 4.55 lauantaiaamuna sanoisin näin. Loppupeleissä valtio ei koskaan joudu oikeuteen. Varsin tuoreessa Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa on tuomittu tähän mennessä melko vähäpätöisiä mustia valtionjohtajia (männä aikoina ne olisi vaan teloitettu ja pantu uusi musta johtaja paikalle, mutta kun nykyään pitää ainakin periaatteessa noudattaa muodollisia sääntöjä).

Vuoden 2003 tapahtumien jälkeen USA:n ja UK:n johto olisi ansainnut sen, kuten myös Venäjän 2014 (ja 1939). Saadaanko nämä koskaan tuomiolle, riippuu enemmän valtasuhteista kuin kansainvälisestä oikeudesta, valitettavasti.

En itse oikein usko pehmeisiin keinoihin, pois lukien se, että maailmantalouden järjestelmää muutetaan. Kehitysapuun en juuri usko, sillä työllistetään länsimaiden kriittisiä nuoria, vahvistetaan "meidän" diktaattorin asemaa, tehdään muutama kaivo ihmisille, jotka kaikkein eniten haluaisivat sitä, että nuo valkonaamat menisivät kotiinsa ja pysyisivät siellä, niin kuin niitä ennen tulleet valkkarit.

Vuonna 1947 keksityn kehityksen ja siihen liittyvän avun tarkoitus oli nostaa ei-valkoiset kansat edes alkeellisen ”sivistyksen” tasolle ja kehittymään rahataloudessa, jotta heillä olisi mahdollisuus liittyä markkinasivilisaatioon, ja ostaa etenkin yhdysvaltalaisia tuotteita nyt kun sotia edeltänyt koloniaalinen järjestelmä oli joko luhistunut tai luhistumassa. Ensimmäistäkään kyyneltä ei tirautettu raskaana olevan tai muuten kärsimään joutuneen neekerinaisen takia, puhumattakaan neekerimiehestä.

Minun mielestäni ainoa kestävä pehmeä metodi olisi se, (olkoon esimerkkinä Afrikka) että loputkin valkoiset kolonialistit palaisivat kotiinsa. Sen jälkeen EU, USA, Lat. Am., Kiina ja Intia eivätkä muut eivät edes yrittäisi vaikuttaa millään tavoin Afrikkaan vaan antavat sen kehittyä omilla ehdoillaan ja omaa tahtiaan ihan mihin suuntaan he haluavat. Mielestäni myös muille maailmanalueille tekisi hyvää olla välillä erillään toisistaan ja keskinäisistä vaikutusyrityksistä.

Minun näkemykseni mukaan kehitysapu vain pahentaa maahanmuuttotilannetta, koska "teollistuminen", ”kehitys", "koulutus", "terveys", puhumattakaan naisten asemasta, ovat aina yhdessä merkinneet massiivista maastamuuttoa. Ja jos arvion mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku nousee nykyisestä noin 850 miljoonasta ennakoituun 1,9 miljardiin vuonna 2050, mihinkä ne panet, vaikka Afrikassa onkin nyt tilaa. Kehitys repii ihmiset juuriltaan ja karkeasti arvioiden meillä olisi siis 1 miljardi (1 000 000 000, aika iso luku jos meitä suomalaisia on nyt vain 5 400 000, nollia puuttuu kolme), neekeriä, jotka voisivat haluta Eurooppaan. Tämä ehkä selkeyttää sen, miksi en kannata EU:n suunnittelemaa pakollista ja pysyvää maahanpyrkijöiden vastaanottomekanismia.

Toimituksen poiminnat