Petri Minkkinen Tutkijan näkökulmia ja ehdotuksia

Olisiko syytä perustaa ruotsalais-suomalainen Gripen-yhtiö?

Suomessa pohditaan, minkälainen korvaushankinta tulisi tehdä nykyisten Hornet-hävittäjien elinkaaren päättymistä silmällä pitäen. Yle uutisoi keskiviikkona 8.7.2015, että rikas Norja on hankkimassa 52 F-35 hävittäjää hintaan 7,6 miljardia euroa. Lisäksi elinkaarikustannukset eli huoltoon ja päivityksiin liittyvät kustannukset 30 vuoden ajalta olisivat 21 miljardia euroa.

Ilmailuteollisuudessa on käynnissä samanlainen muutostrendi kuin esimerkiksi ohjelmistoteollisuudessa. Ensin siirryttiin konkreettisten ohjelmaesineiden myynnistä verkosta ostettaviin käyttölupiin. Tällöin saattoi vielä ostaa käyttöoikeuden tiettyyn määrään latauksia useampaan laitteeseen. Nyt ollaan siirtymässä vaiheeseen, jossa ohjelmistojen käyttöoikeudesta veloitetaan kuukausimaksua, eikä fyysistä ohjelmisto-objektia saa enää haltuunsa.

Myös puolustusilmailuteollisuudessa ollaan siirtymässä yhä enemmän ylläpito- ja päivityslaskutukseen, hieman samaan tapaa kuin esimerkiksi Koneen kaltaisessa hissiteollisuudessa. Jos 60 F-35 hävittäjän hankintahinta olisi Norjan maksaman hinnan mukaisesti noin 8,75 miljardia euroa ja 30 vuoden elinkaari- eli huolto-, ylläpito- ja päivityskustannukset olisivat noin 24,25 miljardia, kokonaissumma olisi 33 miljardia euroa. Puhumme siis varsin merkittävistä rahasummista. Nyt myyjätaho on keskittämässä ylläpito- ja päivitystoimintoja, mikä merkitsisi sekä osaamisen että taloudellisen hyödyn valumista pois Suomesta.

Viimeaikoina on keskusteltu vakavasti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön kehittämisestä, ainakin kalustohankintojen tasolla. Edellä hahmoteltujen kalliiden ylläpitokustannusten takia Gripen-yhteistyön syventäminen olisi puolustuspoliittisesti ja taloudellisesti järkevää. Se ei voi kuitenkaan tapahtua niin, että Suomi on vain ostaja ja Ruotsi saa pitää tuotekehityksen, ylläpidon ja työllisyys-taloudellisen hyödyn.

Suomessa on Valmet-lentokoneteollisuuden jäljiltä ja nykyisen Patria Oyj:n (mukaan lukien Patria Aviation Oy ja Patria Aerostructures Oy) puitteissa merkittävää lentokoneteollisuuden osaamista. Sen piirissä tehty Hornet-hävittäjien ylläpito- ja päivitystyö sekä lentokone- ja avaruusrakenteiden kehitys- ja tuotantotoiminta ovat luoneet maahan syvää erityisosaamista, joka on hyödyllistä niin rauhan kuin mahdollisen kriisin aikana. Lisäksi Suomessa on, Nokia-Microsoftin matkapuhelinteollisuuden yhä savuavilla raunioilla, merkittävää informaatioteknologisen alan osaamista, josta osa voitaisiin käsittääkseni varsin helposti uudelleensuunnata yhä informaatioteknologisemman puolustusilmailun kehittämiseen.

Odotettavissa olevista F-35 hankinnan noin 24,25 miljardin euron huolto- ja päivityskustannuksista, joita tässä hahmoteltavassa Gripen-vaihtoehdossa ei sellaisinaan tulisi, miljardin tai pari tai tarvittavan summan voisi sijoittaa siihen, että Suomen valtio ostaa itsensä muodostettavan Gripen-yhtiön osakkaaksi. Muodostettavan yhtiön omistusosuus Ruotsin ja Suomen välillä jaettaisiin esimerkiksi maiden väkiluvun pohjalta. Lisäksi yhtiöjärjestykseen säädettäisiin, että enemmistöomistaja ei voi lakkauttaa, myydä tai muuten heikentää vähemmistöomistajan maassa sijaitsevia toimintoja. Kyseessä olisi pitkäjänteinen strateginen investointi. Jos halukkuutta on, yhtiöstä voidaan tehdä jatkossa yhteispohjoismainen.

Jas Gripen-hävittäjien myynti ulkomaille on ollut hyvin hankalaa ja takkuista, esimerkiksi sveitsiläiset torjuivat Gripen-hankinnan kansanäänestyksessä. Uusi Gripen-hävittäjä on kuitenkin sekä toiminnallisesti mielekäs että Nato-yhteensopiva hankintavaihtoehto. Tässä tilanteessa Ruotsi voisi olla halukas jakamaan muodostettavan Gripen-yhtiön omistuksen, koska maiden puolustukselliset tarpeet ovat varsin yhteneväiset ja kummassakin maassa on osaamista, joka yhdistettynä mahdollistaisi maailmanlaajuisesti edelläkäyvän taisteluhävittäjän kehittämisen.

Muodostettava Gripen-yhtiö mahdollistaisi sen, että niin tuotekehittely, valmistus kuin ylläpitokin voidaan pitää Ruotsissa ja Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös niihin liittyvä työllisyys ja kotimaisista hankinnoista syntyvä tulonmuodostus pysyisi Ruotsissa ja Suomessa. Näin syntyvän yhteistyön ja yhdistetyn tietotaidon myötä myös vientimahdollisuudet parantuisivat merkittävästi.

Tämä tarkoittaisi myös sitä, että yhä paremman taisteluhävittäjän yksikkökustannukset olisivat alhaisemmat. Tällöin kulloisestakin tarpeesta riippuen olisi mahdollista valita, haluammeko määrällisesti riittävän ilmapuolustuksen edullisemmin vai määrällisesti kattavamman ilmapuolustuksen silti suhteellisesti edullisemmin. Kumpaankin vaihtoehtoon liittyy taattu kotimainen huolto- ja ylläpito mahdollisessa kriisitilanteessa.

Ruotsalais-suomalainen Gripen-yhtiö ja -yhteistyö eivät merkitsisi etääntymistä muista läntisistä maista, joihin Ruotsilla ja Suomella on vahvat historialliset, kulttuuriset ja sopimukselliset yhteistyösuhteet. Päinvastoin, se vahvistaisi läntistä puolustusteollista osaamista entisestään, mutta turvaisi lähituotannon edut. Lisäksi, jos muut tuottajat kehittävät kehittyneemmän ja koneisiin välttämättömän ase- tai muun järjestelmän, se voidaan hankkia joko riihikuivalla rahalla tai teollisen yhteistyön puitteissa.

Petri Minkkinen

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori, tutkija, tietokirjailija ja Tiede- ja taideyhdistys KAKTUS ry:n puheenjohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Matias Härkönen

Ei tuo yhtään hassumpi idea olisi. Tosin en usko että ruotsalaiset tästä olisi kovin innoissaan.

Kun en sotateollisuutta yhtään tunne, niin olisiko mahdollista ostaa koneita ns. "puolivalmiina" ja kehittää niitä sitten kotimaisin voimin eteenpäin?

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Ei hassumpi idea. Varmasti jatkopohdinnan arvoinen.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Liian järkevä ehdotus ainakin suomalaisille poliitikoille hyväksyttäväksi.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Ei kannata lähteä mukaan tappiolliseen riskibisnekseen.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Suomalaiset ovat aina vain alistettuja apupoikia yhteistyössä ruotsalaisten kanssa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Vuosi sitten siinä nato-pato madia sössötyksen ohella puhuttiin sivumenne iltalehdessä että suomella ja ruotsilla voisi olla yhteinen armeija, yhteiset aseet ja yhteisenä kielenä ruotsi. Lienee kaatunut sittemmin kielikysymykseen.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Ruotsihan sanoi heti, ettei kiinnosta.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Asiapitoinen ehdotus.
Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että Gripenit nykyiset, että tulevat ovat täynnä USA:n tekniikkaa moottoreita myöden.
Siitä seuraa, että USA:n sotateollisuus kokisi menettävänsä voittoja ja hallituksensa turvin ehkäisisi hankkeen.
Lisäksi Suomi ei ole NATOn jäsen, mutta Ruotsi on jo kauan ollut sen pikkuveli ja jakanut kaiken tiedustelutietonsa USA:lle jo WWII lähtien.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Ruotsalaiset jakoivat sitä tietoa mitä Suomalaiset antoivat jaettavaksi, tutustu tarkemmin tästä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Stella_Pol...

Toimituksen poiminnat